Niin humanistista tuli Nokian viestintäjohtaja. Toki olin jo ollut yhtiössä töissä reilut 15 vuotta, joten viestintä- ja yritysosaamiseni olivat tiedossa. Mutta olennaista oli, että haettiin laaja-alaisempaa osaamista, kykyä jäsentää asioita ja kiinnostusta ympäröivään maailmaan. Jonkinlaista mielen joustavuutta. Sitä humanistiset opinnot olivat antaneet.
Soisin näkeväni yritysmaailmassa nykyistä enemmän humanisteja. Anglosaksisessa maailmassahan on ihan yleistä, että yritysjohtajallakin on humanistinen tausta. Minusta johtajien koulutuspohjat ovat osa diversiteettiä, joka ylipäätään parantaa yritysten menestymisen mahdollisuuksia. Siis rohkeasti lisää humanisteja yrityksiin!
Viivyin yliopistolla nykyisen ajattelun mukaan paheksuttavan pitkään enkä varmaan koskaan olisi lopettanut, elleivät taloudelliset realiteetit olisi olleet vastaansanomattomat: vakituisiin töihin piti päästä ja opintolainat maksaa takaisin.
Tavoitellaan tutkintoa, mutta nautitaan myös matkalla olosta
Pirjo Hiidenmaa kirjoitti kesällä Suomen Kuvalehdessä (27/2021) siitä, miten hänen opiskeluaikanaan kerrottiin tarinoita aiemmista sukupolvista, jotka suorittivat jopa yli 10 arvosanaa tai kävivät luennoilla ihan huvikseen. Kuulun Pirjon kanssa samaan opiskelijasukupolveen, mutta samalla vanhanaikaisesti kuulun myös tuohon porukkaan, joka häpeämättä nautti monista eri asioista ja suoritteli arvosanoja. Hiidenmaa kirjoitti kolumnissaan myös tulospaineista: ”Ilman tutkintoja ja tuloksia ei ole kohta yliopisto ja sillä rahoitusta”.
Ymmärrän nyky-yliopistojen realiteetit päästyäni kurkistamaan niin päätöksentekoon LUTin hallituksessa kuin yliopiston verkostoitumisyhteistyöhön HY:n alumniyhdistyksen puheenjohtajana. Suoritus- ja rahoituspaineet ovat valtavat. – Ja silti on sääli, että näin vanhemmin silmin opinnoista näyttää tulleen suorittamista, vaikka olisi hyvä nauttia myös matkalla olosta.
Näin korona-aikaan kannan huolta myös opiskelijoiden sosiaalisesta verkostosta. Miten nyt ystävystytään, törmätään uusiin kiinnostaviin tyyppeihin ja tekemisiin sekä rakennetaan omaa tukiverkostoa? Miten säilytetään mielenrauha ja sosiaalisuus? Menetetäänkö jotain peruuttamattomasti? Voisimmeko alumneina auttaa? Kannan myös huolta aidosta keskustelusta, positiivisesta haastamisesta ja suvaitsevaisuudesta. Terve dialogi ja toistenkin lähtökohtien ymmärtäminen – joskaan ei välttämättä hyväksyminen – vievät yhteiskuntaamme eteenpäin.
Mentorina olen yrittänyt kannustaa nuoria mentoroitaviani, usein humanisteja, miettimään vaihtoehtoisia polkuja ja hakeutumaan rohkeasti epämukavuusalueille. Niiltä voi löytyä lopulta tie, joka kantaa läpi elämän. Kapinallisesti peräänkuuluttaisin siis määrätietoisen opiskelun rinnalle pientä surffailua myös muissa opinnoissa.
Onni seuraa hyvin valmistautunutta mieltä, tapasi eräs tuntemani johtaja sanoa. Valmistautumiseen taas kuuluu mielen avoimuus ja uuden oppiminen. Kiinnostaviin ja haastaviin tehtäviin on myös tahdottava ja uskallettava.
Lue lisää Arja Suomisen taustoista täältä.
Alumniyhdistyksen AlumniAjatus-blogi ottaa kantaa sivistyksen ja monimuotoisen yhteiskunnan puolesta. Kirjoittajat haluavat herättää keskustelua itselleen merkityksellisistä ja ajankohtaisista aiheista sekä tiedosta, tieteestä ja työelämästä. Kirjoitukset eivät edusta Alumniyhdistyksen virallisia kantoja, vaan blogi tarjoaa vieraileville kirjoittajille alustan esittää suorasanaisiakin kannanottoja ja lennokkaita ajatuksia.