Vuoden Alumni

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden Alumniksi 2026 yrittäjä ja työelämäprofessori, filosofian tohtori Shadia Raskin. Tuore Vuoden Alumni haluaa ravistella rakenteita, jotta ulkomaalaistaustaiset nuoret eivät olisi aliedustettuina korkeakoulutuksessa.

Vuoden Alumni on Helsingin yliopiston myönteinen lähettiläs. Alumniyhdistys valitsee tehtävään vuosittain henkilön, joka on toiminnallaan tukenut Helsingin yliopiston periaatteita ja akateemisen koulutuksen arvostusta sekä nostanut akateemista Helsingin henkeä. Valinnan perusteluissa Shadia Raskin todettiin olevan keskeinen ääni terveyden tasa-arvosta sekä moninaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta käytävissä keskusteluissa. Hänen työnsä vaikuttaa laajasti eri aloilla ja edustaa erittäin ajankohtaisia teemoja ja arvoja, ja hän tuo ansiokkaasti esiin suomalaisen tutkimus- ja yhteiskuntaelämän moninaistumista.

Shadia Rask on taustaltaan väestötutkija. Hän työskenteli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella 13 vuotta tutkien etenkin maahanmuuttoa ja terveyseroja. Parhaiten Rask tunnetaan Ylen kolumnistina. Kolumneissaan hän tuo esiin painavaa tutkimustietoa, mutta yhdistää sitä omakohtaisiin kokemuksiin ja havaintoihin. Rask sai vuonna 2024 Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ”asiantuntevasta, rakentavasta ja tutkimustietoon pohjautuvasta osallistumisesta rasismia ja eriarvoisuutta koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun”.

Vuoden Alumnina Rask haluaa herätellä miettimään korkeakoulutuksen yhdenvertaisuutta ja saavutettavuutta. Ulkomaalaistaustaiset nuoret ovat nykyisellään aliedustettuina korkeakoulutuksessa, ja tutkimustieto antaa viitteitä, että peruskoulussa maahanmuuttajataustaisia ohjataan vähemmän korkeakouluun. Raskin mukaan tärkeää on myös se, miltä yliopisto näyttää: ”Hakuoppaiden kuvien opiskelijaideaali on hoikka, valkoinen ja hymyilevä tyttö ilman toimintakykyrajoitteita tai uskonnollista vakaumusta. Nuorille, jotka eivät näe itseään yliopiston viestintämateriaaleissa tai henkilöstössä, välittyy viesti, että paikka ei ole tarkoitettu heille.”

Rask haluaa ravistella rakenteita, jotta tulevaisuudessa ulkomaalaistaustaisten nuorten osuus korkeakouluissa olisi suhteessa heidän osuuteensa väestöstä. Rask myös toivoo, että työpaikat arvioisivat kriittisesti suomen ja ruotsin kielitaitovaatimuksia ja tukisivat työntekijöitä kielitaidon kehittymisessä. Tällöin Suomessa opiskelevat kansainväliset opiskelijat työllistyisivät paremmin. ”EK on arvioinut, että vuoteen 2030 mennessä tarvitsemme 130 000 työntekijää enemmän. On tuhlausta, että koulutamme ihmisiä, joita yritykset eivät ota vastaan”, hän sanoo.

Terveystieteistä kohti sosiaalista vastuuta ja inkluusiota

Shadia Rask (o.s. Gaily) syntyi Espoossa vuonna 1987 esikoiseksi suomalais-sudanilaiseen perheeseen. Lapsuudenkokemuksiin mahtui niin toimeentulovaikeuksia 1990-luvun laman Suomessa kuin opiskelua kansainvälisissä kouluissa Genevessä, Moskovassa ja Espoossa. Rask opiskeli ensin toimintaterapeutiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja terveystieteen maisteriksi Tampereen yliopistossa.

Lopulta Rask väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 2018. Kansanterveystieteen väitöskirjassaan hän havaitsi, että somali- ja kurditaustaisen väestön fyysinen toimintakyky on Suomessa heikompaa kuin väestössä keskimäärin. Koko Suomen väestössä joka kymmenennellä naisella on aktiivisia masennus- ja ahdistusoireita, mutta venäläistaustaisissa niitä oli joka neljännellä ja kurditaustaisissa joka toisella naisella.

Nyt Rask työskentelee yrittäjänä. Hän pitää puheenvuoroja ja kouluttaa yrityksiä ja organisaatioita sosiaalisesta vastuusta ja DEI-teemoista. DEI (Diversity, Equity, Inclusion) tarkoittaa monimuotoisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja inklusiivisuuteen pyrkivää työtä organisaatioissa. Yrittäjyyden ohella Rask työskentelee osa-aikaisesti Hankenin työelämäprofessorina. Hankenilla Rask luennoi etenkin DEI-teemoista, sekä ohjaa graduja ja vaikuttaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksissä.

”Näinä aikoina, kun yhdenvertaisuustyötä kritisoidaan globaalisti ja Yhdysvalloissa liittovaltio leikkaa Harvardin rahoitusta ja painostaa ajamaan DEI-työtä alas, on hienoa, että suomalainen yliopisto nimittää työelämäprofessorin vahvistamaan juuri näitä teemoja ja arvoja”, tuleva Vuoden Alumni toteaa.

Vuoden Alumni Shadia Raskin juhlaluento pidetään keväällä 2026. Tarkemmasta ajankohdasta tiedotetaan Alumniyhdistyksen jäsenille vuoden vaihteessa.

Lisätiedot

Toiminnanjohtaja Ville Sinnemäki
ville.sinnemaki@alumniyhdistys.fi
puh. 050 5819650

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden Alumniksi 2025 lapsiasiavaltuutettu, valtiotieteiden tohtori Elina Pekkarisen. Tuore Vuoden Alumni haluaa tutkimuspohjaisempaa päätöksentekoa lapsipoliittisissa kysymyksissä sekä lisää panostusta lastensuojelun tutkimukseen.

Vuoden Alumni on Helsingin yliopiston myönteinen lähettiläs. Alumniyhdistys valitsee tehtävään vuosittain henkilön, joka on toiminnallaan tukenut Helsingin yliopiston periaatteita ja akateemisen koulutuksen arvostusta sekä nostanut akateemista Helsingin henkeä. Elina Pekkarisen ansiona nähtiin erityisesti lasten ja nuorten oikeuksien puolustaminen ja heidän näkökulmansa pitäminen esillä julkisessa keskustelussa, minkä hän tekee analyyttisesti ja selväkielisesti mutta samalla terävästi ja hauskasti.

Vuoden Alumnina Pekkarinen aikoo puhua tiedepohjaisen päätöksenteon puolesta. ”Suomessa poliittinen päätöksenteko ei tällä hetkellä usein pohjaudu tutkittuun tietoon tai edes arvoihin vaan tunteisiin. Jos jossain viriää iso emotionaalinen liike, poliitikot tarttuvat toimeen ja puskevat moraalipaniikin siivittäminä kohti muutosta. Viha ja pelko ovat moottorina päätöksenteossa, ja sosiaalinen media lyö siihen vielä omat laineensa. Järkipuheella ja maltilla ei valitettavasti tunnu olevan samaa vaikutusta”, Pekkarinen sanoo.

Pekkarinen aloitti lapsiasiavaltuutettuna vuonna 2019, ja tänä vuonna hänet valittiin toiselle viisivuotiskaudelle. Tätä ennen hän ehti tutkia noin kymmenen vuoden ajan Nuorisotutkimusverkostossa muun muassa lastensuojelusta aikuistuneiden nuorten kokemuksia ja huostaanoton perusteita.

Nuorisorikollisuus tarvitsee selityksiä monesta suunnasta

Elina Pekkarinen opiskeli Helsingin yliopistossa ensin riistaeläintiedettä maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1995–1998 ja sen jälkeen sosiaalityötä valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1998–2004. Sosiaalityön väitöskirjansa hän teki vuosina 2005–2010 ja sai siitä arvosanaksi ensimmäisen sosiaalityön laudaturin Suomessa. Opiskeluaikanaan ja väitöskirjavuosinaan hän työskenteli lasten ja nuorten parissa Itä-Helsingissä.

Väitöskirjassaan hän tutki, miten alle 15-vuotiaiden lasten rikollisuuteen on eri aikoina yhteiskunnassa reagoitu ja puututtu: 1930- ja 40-luvuilla rikollisuus nähtiin perinnölliseksi ominaisuudeksi, kun taas 1960- ja 1970-luvuilla se selitettiin perheiden sosiaalisista oloista johtuvaksi ongelmaksi, joka voidaan ratkaista oikealla sosiaalipolitiikalla. 1980-luvulla painotettiin perheen sisäisiä suhteita ja lapsen oikeuksia, ja lasten fyysinen kurittaminen kiellettiin. 1990-luvun lopulla rikollisuutta alettiin jälleen selittää enemmän yksilön ominaisuuksilla, kuten käytöshäiriöillä ja neurokirjon ominaisuuksilla.

”Itse ajattelen, että kummatkin selitysmallit ovat oikeassa. Jotta nuorisorikollisuutta voidaan ymmärtää, on pakko katsoa sekä yksilöpsykologisia että sosiaalisesta ympäristöstä johtuvia selityksiä. Valitettavasti yhteiskunnan professionalisoituminen on johtanut siihen, että asiantuntijat usein tarkastelevat asiaa vain omasta suunnastaan ja yhteistyö eri ammattilaisten kesken on vaikeaa”, Pekkarinen sanoo.

Tiedepohjaista päätöksentekoa vaikeuttaa se, että lastensuojelua tutkitaan varsin vähän. ”Valtio käyttää lastensuojeluun 1,3 miljardia euroa vuodessa. Silti lastensuojelun tutkimusta on Suomessa vähän. Ihmiset joutuvat kentällä tekemään päätöksiä lähes mutu-tuntumalla. Pitkäaikainen haaveeni olisi saada johonkin yliopistoon lastensuojelun tutkimuksen yksikkö, mutta Suomessa ei vieläkään ole edes lastensuojelun professuuria”, Pekkarinen harmittelee.

Työnsä ohella Pekkarinen on toiminut lukuisissa luottamustehtävissä ja hänellä on Helsingin yliopiston dosentin arvo. Hänet valittiin hiljattain myös Vuoden isovanhemmaksi 2024.

Vuoden Alumni Elina Pekkarisen juhlaluento pidetään keväällä 2025. Tarkemmasta ajankohdasta tiedotetaan Alumniyhdistyksen jäsenille joulukuussa.

Lisätiedot

Toiminnanjohtaja Ville Sinnemäki
ville.sinnemaki@alumniyhdistys.fi
puh. 050 5819650

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden Alumniksi 2024 maantieteen didaktiikan vanhemman yliopistonlehtorin, kasvatustieteen tohtori ja filosofian maisteri, dosentti Hannele Cantellin. Kokenut oppi- ja tietokirjailija haluaa, että myös vammaiset näkyvät yliopiston käytävillä.

Vuoden Alumni on Helsingin yliopiston myönteinen lähettiläs. Alumniyhdistys valitsee tehtävään vuosittain henkilön, joka on toiminnallaan tukenut Helsingin yliopiston periaatteita ja akateemisen koulutuksen arvostusta sekä nostanut akateemista Helsingin henkeä. Cantellin ansiona nousi esiin etenkin hänen työnsä yhdenvertaisuuden, moninaisuuden ja kestävyyden edistämiseksi yliopistoyhteisössä ja laajemminkin.

Vuoden Alumnina Cantell haluaa korostaa vammaisnäkökulmaa ja yhdenvertaisuutta yliopistolla. ”Vammaisia opettajia ja opiskelijoita ei yliopiston käytävillä juuri näe. Useat saavat vain kyydin luennolle, minkä jälkeen kuljetuspalvelu odottaakin jo ovella. Itselleni on tärkeää, että saan näkyä työpaikallani sairauteni ja rollaattorini kanssa”, Cantell sanoo. Hänellä on vuoden 2015 jälkeen puhjennut kaksi liikkumista rajoittavaa autoimmuunisairautta. Myastenia gravisissa keho hyökkää lihasten ja hermosolujen liitoskohtaa vastaan ja väsyttää tahdonalaisia lihaksia, ja harvinaisessa jäykkyysoireyhtymässä lihakset kramppaavat niin pahasti, että ihminen jäykistyy ja voi kaatua.

Cantell olisi voinut jäädä sairauseläkkeelle, mutta hän haluaa jatkaa töitään. Hän sai työpaikalleen kasvatustieteelliseen tiedekuntaan työhuoneen, jonne mahtuu sänky ja jossa voi ottaa päiväunet, kun raskas lääkitys alkaa unettaa. Cantell on saanut apua työtovereilta ja työterveydestä, ja hän osallistaa parhaansa mukaan myös opiskelijoita auttamaan, esimerkiksi kantamaan oppimateriaaleja puolestaan. ”En koe itseäni sankariksi tai että sairaus olisi jalostanut minua. Olen edelleen yhtä epätäydellinen kuin ennenkin, ja usein sairastumiseni suututtaa minua. Opettajankoulutustyöhön se on kuitenkin tuonut myötätuntoa ja ymmärrystä, jota tarvitaan ihmisten kohtaamisessa”, Cantell sanoo.

Hän on julkaissut autofiktiivisen romaanin Sekunnit ennen kaatumista (Tuuma-kustannus 2022), jossa hän käsittelee vammaisuutta yksilöpsykologisena ja yhteiskunnallisena kysymyksenä. Kirjasta on myös tehty samanniminen teatteriesitys, joka saa ensi-iltansa marraskuussa.

Innokkaalla opettamisella voi parantaa maailmaa

Hannele Cantell (o.s. Ripatti) aloitti maantieteen opinnot 1986 ja valmistui maisteriksi 1992. Gradussaan hän tarkasteli naisten ajan ja tilan käyttöä bangladeshilaisessa kylässä. Sivuaineena hän luki biologiaa ja suoritti opettajan pedagogisen pätevyyden, ja valmistumisensa jälkeen hän työskenteli maantieteen ja biologian opettajana Ruskeasuon Steiner-koululla ja Helsingin yliopiston toisessa normaalikoulussa.

Norssissa oli tiivis yhteys kasvatustieteelliseen tiedekuntaan, ja Cantellista tuntui luontevalta ilmoittautua maantieteen didaktiikan professorin Hannele Rikkisen seminaariryhmään. ”Ihailin Rikkistä jo opiskeluaikana. Hän sytytti minuun ajatuksen, että innokkaalla opettamisella voin parhaiten parantaa maailmaa. Rikkinen myös korosti maantieteen tärkeyttä: siihenhän sisältyvät käytännössä kaikki maailman asiat”, Cantell kertoo.

Cantell suoritti kasvatustieteen opintoja opetustöidensä lomassa ja valmistui maisteriksi 1997, lisensiaatiksi 1999 ja kasvatustieteen tohtoriksi 2001. Väitöskirjassaan Cantell tutki, mitä oppilaalle oli oikeasti jäänyt mieleen oppituntien päätteeksi. ”Aito kiinnostus jättää pysyvän muistijäljen. Oppilaan pitää innostua ja päästä toimimaan”, Cantell sanoo.

Suomen pitkäaikaisimpia oppikirjailijoita

Cantell on myös Suomen pitkäaikaisimpia oppikirjailijoita. Vuodesta 1991 lähtien hän on ollut kirjoittajana noin 150:ssä peruskoulun ja lukion oppimateriaalissa sekä maantieteen didaktiikan, kestävyystieteen ja kasvatustieteen tietokirjassa. ”Olen päässyt kirjoittamaan teoksiin tärkeinä pitämiäni asioita. Myös kuvilla on iso merkitys: esimerkiksi näytetäänkö Afrikasta valkoihoinen mies antamassa palloa lapselle vai valitaanko kuvia ihmisten arjesta, kuten työskentelyä teollisuudessa tai hevibändin keikalta”, Cantell pohtii.

Vuoden Alumnina Cantell aikoo vammaisnäkökulman ohella pitää esillä yhdenvertaisuutta ja moninaisuuden ymmärtämistä ylipäänsä. ”Polarisaatio lisääntyy Suomessa ja maailmalla. Alumneina meidän pitäisi lisätä kykyä ja tahtoa nähdä erilaisia näkökulmia: asioita pitäisi yrittää nähdä myös toisen osapuolen kannalta. Erityisen tärkeää on huomata heikompien näkökulma – kaikkien pitää pysyä menossa mukana, muuten polarisaatio vain lisääntyy. Tämä on hyvin tärkeää myös opettajankoulutuksessa, sillä koulutus on avain yhdenvertaisempaan maailmaan”, tuleva Vuoden Alumni toteaa.

Vuoden Alumni Hannele Cantellin juhlaluento pidetään keväällä 2024. Tarkemmasta ajankohdasta tiedotetaan Alumniyhdistyksen jäsenille joulukuussa.

Lisätiedot

Toiminnanjohtaja Ville Sinnemäki
Puh. 050 5819650, ville.sinnemaki@alumniyhdistys.fi
www.alumniyhdistys.fi

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden Alumniksi 2023 Turun arkkihiippakunnan piispa, teologian maisteri ja filosofian maisteri Mari Leppäsen.

Vuoden Alumni on Helsingin yliopiston myönteinen lähettiläs. Alumniyhdistys valitsee tehtävään vuosittain henkilön, joka on toiminnallaan tukenut Helsingin yliopiston periaatteita ja akateemisen koulutuksen arvostusta sekä nostanut akateemista Helsingin henkeä. Leppäsen ansiona nousi esiin etenkin aktiivinen, uusia näkökulmia avaava ja vaikeita aiheita pelkäämätön osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Vuoden Alumnina Mari Leppänen haluaa korostaa tiedemaailman ja uskonnon yhteyttä. Hänen mukaansa tiede on tärkeä peili kirkolle. ”Evankelis-luterilainen kirkko on aina ollut tiedemyönteinen ja päivittänyt näkemyksiään sitä mukaa kuin ymmärrys maailmasta on kasvanut”, Leppänen sanoo.

Nyt kirkossa keskustellaan samaa sukupuolta olevien oikeudesta avioliittoon. ”Käsitys seksuaalisuudesta on muuttunut, ja tässä muutoksessa tieteellä on ollut suuri merkitys. Kirkon tulisi ottaa todesta muuttunut tieto ja ymmärrys ihmisestä. Muutos näkyy jo seurakuntien arjessa, mutta sen tulisi näkyä myös kirkon päätöksenteossa. Ilman vuoropuhelua uusimman tutkimuksen kanssa uskontulkinta saattaa paitsi vääristyä myös etääntyä ihmisten arjesta ja todellisuudesta”, Leppänen sanoo.

Kulttuurintutkijasta kohti papin kutsumusta

Mari Leppänen (o.s. Pentikäinen) aloitti folkloristiikan opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1998 ja valmistui filosofian maisteriksi 2005. ”Minulta on usein kysytty, onko filosofian maisterin tutkinnosta iloa papille tai piispalle. Kyllä on. Olen yhä identiteetiltäni myös kulttuurintutkija ja kiinnostunut ihmisten elämäntarinoista. Se toivottavasti näkyy siinä, miten tänä päivänä teen työtä ja olen vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa”, Leppänen sanoo.

Valmistuttuaan Leppänen haaveili tutkijan urasta ja työskenteli elämäkertojen parissa ohjaten muun muassa elämäkertakirjoittamisen kursseja. Kirkon työntekijää hänestä ei pitänyt tulla, mutta hän päätyi tiedottajaksi Liedon seurakuntaan. Siellä hän tutustui ja ystävystyi nuorten teologien kanssa ja pohti myös omaa pappiskutsumustaan. Kysymys oli vaikea, sillä Leppänen oli taustaltaan vanhoillislestadiolainen eikä herätysliike hyväksynyt naispappeutta.

Hän haki ja pääsi Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan vuonna 2008, ja teologian maisteriksi hän valmistui 2012. Gradussaan hän käsitteli naisten pappeudesta käytyä keskustelua vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Arkkipiispa Kari Mäkinen vihki Leppäsen papiksi maaliskuussa 2012.

Piispa toivoo monipuolista perustutkimusta

Sittemmin Leppänen on työskennellyt muun muassa Kirkkohallituksessa, Turun piispan erityisavustajana ja Turun arkkihiippakunnan hiippakuntadekaanina. Turun arkkihiippakunnan piispaksi hänet valittiin vuonna 2021. ”Vaikka kirkon institutionaalinen rooli muuttuu, tässä ajassa on paljon hengellistä etsintää. Näen kirkon työn merkityksen, ja kriisiaikoina se korostuu. Kirkolla on tärkeä paikka myös tulevaisuudessa; meillä on taitavat, koulutetut työntekijät ja hyvät resurssit. Olennaista on, osaammeko olla lähellä ihmisten arkea, turvana hädässä ja jakamassa iloa”, Leppänen sanoo.

Tiedeyhteisölle Leppäsen viesti on, että monipuolista perustutkimusta tarvitaan aina ja tieteen arvo korostuu erilaisten globaalien, toisiinsa kytkeytyvien kriisien keskellä. ”Tuntemattoman edessä korostuu luotettavan ja tutkitun tiedon merkitys. Tieteen avulla voi ymmärtää monimutkaisia keskinäisriippuvuuksia hallitsemattoman tuntuisessa maailmassa”, hän sanoo.

Leppänen muistuttaa, että sodan ja pandemian rinnalla maailmanlaajuisina haasteina vaikuttavat yhä ilmastonmuutos sekä siitä johtuvat eriarvoistuminen, pakolaisuus ja köyhyys. Myös ihmisten välinen vastakkainasettelu kärjistyy koko ajan. ”Tähän kaikkeen tarvitaan tutkittua tietoa, koulutusta ja tiedeyhteisöä, joka auttaa löytämään ratkaisuja. Niitä etsiessämme tarvitsemme viisautta ja ihmisyyttä”, tuleva Vuoden Alumni toteaa.

Vuoden Alumni Mari Leppäsen juhlaluento pidetään Yliopiston juhlasalissa tiistaina 18.4.2023 klo 17. Tarkempia tietoja tapahtumasta löytyy tästä linkistä.

Lisätiedot

Toiminnanjohtaja Ville Sinnemäki
Puh. 050 5819650, ville.sinnemaki@alumniyhdistys.fi
www.alumniyhdistys.fi

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden Alumniksi 2022 Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja, kasvatustieteen maisteri Markku Kanervan.

Vuoden Alumni on Helsingin yliopiston myönteinen lähettiläs. Alumniyhdistys valitsee tehtävään vuosittain henkilön, joka on toiminnallaan tukenut Helsingin yliopiston periaatteita ja akateemisen koulutuksen arvostusta sekä nostanut akateemista Helsingin henkeä.

Markku Kanervan mukaan niin luokanopettajan työssä kuin jalkapallovalmentajanakin on tärkeintä ensin luoda hyvä ja turvallinen ryhmähenki. Vuoden Alumnina Kanerva aikoo puhua ainakin joukkuehengen rakentamisesta. ”Oppiminen käy kokemusten kautta, ja siinä yhteisöllisyys on tärkeää. Oikean ryhmädynamiikan rakentaminen on hyvä juttu niin koululuokassa kuin joukkueurheilussakin”, hän sanoo.

Markku Kanervan valinnan taustalla vaikutti Huuhkajien viime vuosien menestyksen ohella se, että Kanerva on ennakkoluulottomasti soveltanut koulutustaan ja luokkahuoneiden kulttuuria pukuhuoneisiin ja näin nostanut opettajankoulutuksen arvostusta uudella tavalla.

Valinta on samalla akateeminen päänavaus urheilun ja liikunnan suuntaan sekä kunnianosoitus suomalaiselle opettajankoulutukselle, jonka opein voi toteuttaa sukupolvien unelmia myös pelikentällä.

Opinnot etenivät rivakasti jalkapallosta huolimatta

Kanerva aloitti luokanopettajan opinnot Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa vuonna 1986. Samaan aikaan hän pelasi pääsarjatasolla jalkapalloa HJK:ssa. Illat kuluivat peleissä, joten juhliminen jäi Kanervalla vähälle.

Jalkapallosta huolimatta hän suoritti opintoja neljä ensimmäistä vuotta yhtä jalkaa kurssitovereidensa kanssa. Vaikka bileet jäivät vähälle, tiiviissä ryhmissä muodostui hyvä henki. ”Tuntui mukavalta, kun tovereiden kanssa saattoi myös puhua virheistä, joita oli luokan edessä tehnyt”, Kanerva kertoo.

Gradussaan hän selvitti, mikä oli neljäsluokkalaisille paras tapa oppia jalkapallotekniikkaa. Ensimmäinen ryhmä teki syöttö- ja laukaisuharjoituksia, toinen pelasi jalkapalloa ja kolmas muita lajeja. Odotusten mukaan selvisi, että jalkapallotaidot kehittyivät harjoittelemalla paljon paremmin kuin vain pelaamalla.

Kasvatustieteen teorioista hyötyä valmennuksessakin

Kanerva valmistui kasvatustieteen maisteriksi vuonna 1993 ja aloitti samana vuonna luokanopettajana Haagan peruskoulun liikuntapainotteisella kolmosluokalla. Hän ehti työskennellä luokanopettajana yli kymmenen vuotta.

Kanerva luotsasi nuorten maajoukkuetta vuodesta 2004 vuoden 2010 loppuun asti, minkä jälkeen hän toimi miesten maajoukkueen apuvalmentajana vuoteen 2017 asti. Vuosina 2011 ja 2015 hän toimi lyhyet pätkät väliaikaisena päävalmentajana. Kanervan nykyinen päävalmentajan pesti alkoi vuonna 2017.

Kanerva kokee saaneensa akateemisesta koulutuksesta eväitä myös valmennukseen. ”Erilaiset tavat oppia näkyvät niin koululuokassa kuin joukkueessakin. Toiset tarvitsevat tunnetta ja innostusta, toiset taas suoraan sen kriittisen palautteen, että ”lopeta se pehmittely ja kerro missä voin olla parempi”.

Vuoden Alumni Markku Kanervan juhlaluento pidetään Yliopiston juhlasalissa 12.4.2022 klo 17. Tapahtumasta voi lukea lisää täältä.

Lisätiedot

Helsingin yliopiston alumniyhdistys, toiminnanjohtaja Ville Sinnemäki
Puh. 050 5819650, ville.sinnemaki@alumniyhdistys.fi
www.alumniyhdistys.fi

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden Alumniksi 2021 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Terveysturvaajat-osaston johtaja, virologian dosentti Mika Salmisen.

Vuoden Alumnina Salminen aikoo puhua ainakin siitä, että koronapandemian keskellä olisi tärkeää tarkastella rajoitusten vaikutusta yhteiskuntaan kokonaisuutena.

”Suhteellisuudentaju katoaa helposti kriisin keskellä. Osa ikäihmisistä ottaa varoitukset niin kirjaimellisesti, että eivät mene ollenkaan ulos. Silloin heidän kuntonsa romahtaa vaarallisen huonoksi.”

Salminen (*1965) aloitti mikrobiologian opinnot Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1984. Laajoina sivuaineina hän opiskeli biokemiaa ja perinnöllisyystiedettä. Opintojensa loppuvaiheessa Salminen suuntautui virologiaan.

”Jokaista kritiikkiä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti”

Salmisesta tuli valtakunnanjulkkis tämän vuoden maaliskuussa, koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysturvallisuusosaston johtajana hänen tehtävänään oli tiedotustilaisuuksissa selittää, miksi koronaviruksen leviämistä vastaan taistellaan niin kuin taistellaan.

”Pyrin esittämään asian niin hyvin kuin käytettävissä olevalla tiedolla on mahdollista. Ei silloin voi ihan metsään mennä, ja jos menee, niin sekin on sallittava itselleen. Pitkässä kriisissä väistämättä tapahtuu virheitä, ja niistä täytyy oppia.”

Salminen huomauttaa, että ulkopuolelta voi helposti heittää kaikenlaisia ehdotuksia ja koepalloja, mutta viranomaisen täytyy punnita, miten toimet ja määräykset käytännössä toteutetaan ja mitä kaikkia mahdollisia seurauksia niillä on.

VUODEN ALUMNI 2021 JUHLALUENTO

Entä jos tiede ei olisikaan löytänyt mikro-organismeja?
Torstaina 22.4.2020 kello 17.00
Paikka: Tiedekulma, Yliopistonkatu 3

Luento on osa Tutkitun tiedon teemavuoden 2021 ohjelmaa, tervetuloa!
Tapahtuma järjestetään verkossa ja koronatilanteen salliessa myös paikan päällä Tiedekulmassa.

Car­go­tecin hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja, his­to­rioit­si­ja, FT Ilk­ka Her­lin on Vuo­den Alumni 2020

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Helsingin yliopiston Vuoden Alumniksi 2020 Cargotecin hallituksen puheenjohtajan, historioitsija FT Ilkka Herlinin.

”Ihmisen pitää siirtyä itse luomistaan suurista järjestelmistä harmoniaan luonnon kanssa. Teknologia pitää sovittaa niin, että se on osa luonnonjärjestelmää. Modernin kulttuurin keskeinen virhe on se, että se on yrittänyt ylhäältä päsmäröidä luonnon kiertoa”, Herlin sanoo.

Vuoden Alumnina Herlin aikoo puhua ainakin siitä, että ilmastonmuutoksen torjunnalla ja elonkirjon romahtamisen torjunnalla on kiire. Qvidjan tilallaan Paraisilla Herlin kokeilee maa- ja metsätaloutta, joka lisää elonkirjoa ja sitoo ilmasta hiilidioksidia maaperään sen sijaan että on hiilen lähde.

Herlin on ponnistellut Itämeren suojelemiseksi 1990-luvun alusta lähtien. Työ on synnyttänyt rantavaltioiden Elävä Itämeri -säätiön (Baltic Sea Action Group, BSAG), regeneratiivisen kierrätysmaatalouden yrityksen Soilfood oy:n sekä uusiutuvan energian yrityksen Q Powerin.

Pääapaino Herlinin tutkijanuralla on ollut tieteen ja teknologian historiassa ja pyrkimyksessä ymmärtää, miten suuret järjestelmät toimivat. Herlin on ollut mukana useissa startupeissa ja ekologisissa innovaatioissa. Mikä on innovaatioiden resepti?

”Keskeistä on perustutkimus, jolle ei ole etukäteen asetettu tavoitetta taipua innovaatioksi. Kaikki, missä olen mukana, on syntynyt tinkimättömästä ja parhaasta perustutkimuksesta ja marginaaliaiheista – ja vasta myöhemmin se on yhdistetty ratkaisukeskeiseen ajatteluun.”

Alum­ni­Fo­rum Vuo­den Alumni 2020

Entä jos voimme päästä tuhoavasta parantavaan luontosuhteeseen? Elää harmoniassa osana luontoa?
Perjantaina 11.9.2020 klo 17.00
Paikka: Tiedekulma, Yliopistonkatu 4 ja livestriimaus

Ulkomaantoimittaja, Valtiot.yo. Heikki Aittokoski on Vuoden Alumni 2019

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Helsingin yliopiston Vuoden Alumniksi 2019 ulkomaantoimittaja Heikki Aittokosken.

Aittokoski ilahtui, kun Alumniyhdistyksen hallitus pyysi häntä Vuoden Alumniksi, mutta samaan hengenvetoon hän tiedotti, ettei koskaan valmistunut – korostetun kohteliain sanakääntein niin, että kaikkien osapuolten olisi ollut helppo pakittaa tilanteesta ulos. Yhdistystä ei valmistumattomuus kuitenkaan haittaa. Kymmenen vuotta sitten se linjasi, että alumni on jokainen, joka on saanut opinto-oikeuden tai tutkimusluvan tai nimetty työtehtävään Helsingin yliopistoon. Tämä tehtiin siksi, että esimerkiksi 1960- ja 70-luvuilla opiskelleista naisista suuri osa jätti opinnot kesken jäädessään kotiin hoitamaan lapsia. Olisi ollut kohtuutonta jättää alumnitoiminnan ulkopuolelle heidät ja toisaalta myös ne, jotka revittiin töihin koulunpenkiltä.

”Olen tosi iloinen tästä avarakatseisuudesta. Meitä valmistumattomia on aikamoinen joukko”, Aittokoski sanoo.

Aittokoski kokee, että maailmaa ja tulevaisuutta ei pitäisi lähestyä ongelmalähtöisesti vaan myös myönteisessä valossa. Hän katsoo, että yliopistosta saatu poliittisen historian tuntemus on auttanut paljon hänen työssään nykyisyydestä kirjoittavana toimittajana. Erityisen innostunut hän oli opintojen alkupuolella käydystä ismi-kurssista, jossa käytiin perusteellisesti läpi aatesuuntia fasismista liberalismiin.

Aittokosken kirjoitustyylin tavaramerkki on näkemyksellisyys. Perusuutisetkin lipsuvat usein tyylillisesti enemmän kolumnin tai analyysin puolelle.

“Se tuntuu luontevalta tavalta kirjoittaa, ja se on lisääntynyt iän myötä. Nelikymppisenä minulla alkoi olla kokemusta ja tietoa varsin paljon. Lukijankin kannalta lienee hyödyllistä, ettei maailmasta raportoi vaan yrittää tulkinnalla saada siihen järjestystä ja tolkkua.”

Aittokoski saa paljon lukijapalautetta, ja nykyisen disinformaation aikakaudella monet toivovat selittävää ja syventävää journalismia. Vuoden 2018 Aittokoski työskenteli Helsingin Sanomien tulevaisuuskirjeenvaihtajana eli hän piti asemapaikkana Sanomataloa, mutta reissasi paljon ympäri maailmaa ja syventyi ihmiskunnan tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Sen verran pesunkestävä valtiotieteilijä Aittokoski kuitenkin on, että tekniikasta kirjoittaessaan hän ei malta olla pohdiskelematta moraalia ja kytkemättä kysymykseen aatehistoriallisia ulottuvuuksia. Häntä viehättää esimerkiksi yhdysvaltalaisen teknologiahistorioitsijan Melvin Kranzbergin lausahdus: ”Teknologia ei ole hyvää eikä pahaa; eikä se ole neutraalia.”

AlumniForum Vuoden Alumni 2019
Uusi maailmanjärjestys ja liberaalin demokratian ahdinko. Miksi 90-luku päättyi? Kuka pysäyttäisi sortovaltiaat ja populistit? Onko Euroopalla tulevaisuus?
Torstaina 14.3.2018 klo 16.30
Paikka: Yliopiston juhlasali

Gold&Green Foods -yhtiön perustaja ja teknologiajohtaja, ETT Reetta Kivelä on Vuoden Alumni 2018

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Helsingin yliopiston Vuoden Alumniksi 2018 Nyhtökauran kehittäjän Reetta Kivelän. Kivelä on Gold&Green Foods -startup-yhtiön toinen perustajista ja sen teknologiajohtaja. Nyhtökaura on Gold&Green Foodsin kehittämä proteiinipitoinen kasvisvalmiste, jota voi käyttää ruoanlaitossa jauhelihan tapaan. Kauppoihin tuote tuli vuonna 2016 suurella menestyksellä.

Kivelästä tuntuu luontevalta olla Vuoden Alumni. Hän ei koe, että olisi koskaan poistunut yliopiston käytäviltä. Uudessa kunniatehtävässään hän aikoo puhua ainakin tasa-arvosta ja innovoinnista.

“Suomessa ei ole koskaan tarvinnut ajatella, että olen vain tyttö. Jo Keski-Euroopassa elintarvikeala on paljon perinteisempää ja miehisempää.”

Hänen mukaansa innovaatioita kuitenkin syntyy kunnolla vasta, kun erilaiset ihmiset katsovat maailmaa eri näkökulmista. “Nyhtökauran ideaan oli helppo sukeltaa sisään, kun minulla oli omat kokemukseni työssäkäyvänä kasvissyöjä-äitinä. Ei ollut aikaa liottaa linssejä.”

Kivelä on jo vuosia ollut yli 7000:nen aktiivin alumnin yhteisön – Alumniyhdistyksen – jäsen. Alumnitoiminnassa Kivelä pitää keskeisenä mentorointia.

“Minua on aikoinaan mentoroitu, ja toivoisin että pääsisin itsekin mentoroimaan; että muut voisivat hyödyntää minun kokemuksiani tulevaisuudessa ja tehdä maailmaa paremmaksi.”

AlumniForum Vuoden Alumni 2018 yleisöluento
Entä jos uusiu­tu­va ruo­ka oli­si rat­kai­su?
Torstaina 22.3.2018 klo 17
Paikka: Yliopiston juhlasali

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari, OTT h. c. Pauliine Koskelo Vuoden Alumni 2017

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden Alumniksi 2017 Pauliine Koskelon. Koskelo on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari, ja hän toimi korkeimman oikeuden presidenttinä vuosina 2006–2015. Pauliine Koskelo sanoo, että yliopiston alumnit voivat varmistaa omalta osaltaan, että yhteiskunnallinen keskustelu on analyyttista, avaraa ja sivistynyttä.

”On hienoa, että alumnitoiminta on vilkastunut suomalaisissa yliopistoissa. Se on yksi tapa luoda vuorovaikutusta yliopiston ja niiden yliopiston jo jättäneiden kanssa, jotka toimivat eri aloilla yhteiskunnassa ja työelämässä”, Pauliine Koskelo sanoo työhuoneeltaan Strasbourgista. Hän on ollut itsekin mukana alumniyhdistyksen hallituksessa, ja hänen puheenjohtajakaudellaan 2009 Vuoden Alumniksi valittiin kansainvälisesti tunnettu taloustieteilijä Bengt Holmström.

Koskelon mukaan yksi yliopiston tehtävistä demokraattisessa yhteiskunnassa on, että yhteiskunnallisen keskustelun taso säilyy informoituna ja monipuolisena. ”Vuorovaikutus tiedeyhteisön ja eri aloilla toimivien välillä on tärkeää. Sivistyksen merkitys on vain kasvanut, ja toistuvasti nähdään, mitä seuraa, jos ihmiset ovat syvällä jossain kapeassa asiantuntemuksessa mutta menettävät yleisemmän käsityksen siitä, mitä yhteiskunnassa on tekeillä. Yleissivistys on todella tärkeää ja vuoropuhelu edistää sitä.”

AlumniForum Vuoden Alumni 2017 yleisöluento
Entä jos oikeusvaltio ei Euroopassakaan ole itsestäänselvyys?
Torstaina 16.3.2017 klo 17
Paikka: Yliopiston juhlasali, Aleksanterinkatu 5

Rockmuusikko, OTK Hannu Nurmio on Vuoden Alumni 2016

Hän syntyi Helsingin Tapanilassa 1950, asui lapsuutensa mm. Siltasaaressa, Munkkiniemessä, Haagassa, Käpylässä, Töölössä ja Kalliossa taas teini-iässä. Hän kävi Torkkelinmäellä poikalyseota nimeltä Tossu ja jäi kerran luokalle. Hän käytti junnuna housuja joihin oli painettu väriläisikiä maalipurkkien kansilla.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi SYK:sta vuonna 1971 ja kirjoittautui ensin historiallis-kielitieteelliseen ja vasta vuotta myöhemmin aloitti juridiikan opinnot. Hän oli toimitussihteerinä Soihdunkantaja-lehdessä ja päätoimittajana Uusi Laulu-lehdessä 70-luvun alussa. ”Köyhä tyyli” divariasusteissa oli hänen tavaramerkkinsä jo opiskeluaikana. Hän käytti jo tuolloin taksia jos rahaa oli; hyppäsi taksiin mm. luentojen jälkeen kun tuli kiire.

Hän lähetti Hämäläis-Osakunnan lehteen tekstin ”Juopon reissu” – johon hän oli saanut inspiraatiota Aila Meriluodon muistelmista ja Lauri Viidan legendaarisista taksiajeluista. Runosta kehkeytyi vuonna 1979 Love Recordsilla ilmestynyt läpimurtobiisi ”Valo yössä”: ”Taksin katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku…” Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1983. Tuolta vuodelta on myös hänen viimeinen lakikirjansa, ellei oteta huomioon ruotsin Waldakunnan lakia vuodelta 1734.

Hän on Vuoden Alumni 2016: Hannu Juhani Nurmio – Judge Bobe – Dumari – eli Tuomari Nurmio.

Vuoden Alumnin luento Kalevala-brändi 2000-luvulle! to 17.3.2016 klo 17, Helsingin yliopiston juhlasalissa.

Miksi jättäisimme käyttämättä mahtavan kulttuurisen ja kaupallisen potentiaalin, joka Kalevalan hahmoissa ja tarinoissa piilee? Digiteknologian avulla Kalevalaa on mahdollista kehittää ja hyödyntää maailmanlaajuisesti.

Luennon jälkeen Dumari ja Spuget esiintyvät Helsingin yliopiston alumneille ja opiskelijoille Le Bonkissa 17.3.2016 klo 19 (soittoaika klo 20). Paikalla on 500 nykyistä ja aiempaa opiskelijaa. Olethan sinäkin?

YLE:n kirjeenvaihtaja,VTM Marja Manninen Vuoden Alumni 2015

Alumnijuhlassa Ravintola Pörssissä pitämässään puheessa Marja Manninen totesi, että koulutusjärjestelmämme Suomessa on onnistunut. Koulutamme kriittiseen ajatteluun, mikä on kuin suojakilpi informaatiosodassa. Tämä johtaa velvollisuuteen kertoa totuus riippumatta siitä, miellyttääkö se kuulijoita.

Hänen puheensa oli vastaus Vuoden Alumnin kysymykseen: Mistä suomalainen kirjeenvaihtaja saa näissä olosuhteissa ne henkiset voimavarat, joiden varassa hän pystyy etsimään ja välittämään kotimaahansa oikeaksi katsomansa tiedot?

Suomalainen kirjeenvaihtaja löytää tarvittavat voimavarat meidän demokraattisesta ja moniarvoisesta yhteiskunnastamme ja sen täysin ylivoimaisesta koulutusjärjestelmästä. Meidät koulutetaan itsenäiseen ajatteluun – ymmärtämään, että maailmassa ei ole vain yhtä ainoaa totuutta ja että kaikkeen tietoon on suhtauduttava kriittisesti. Juuri tästä syystä me emme ole helposti manipuloitavissa. Yleisö tietää tämän ja voi myös luottaa siihen.

LUE LISÄÄ VUODEN 2015 ALUMNISTA PUUTTUU

VATT:n ylijohta­ja, VTT Juhana Vartiainen on Vuoden Alumni 2014

Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ylijohtajan puhe oli vastaus vuoden alumnin kysymykseen: Onko maamme pääministerillä ja hallituksella riittävä tieteellinen tuki jatkuvasti lisääntyvän informaatiotulvan hallintaan ja analyysiin? Jos saisit luoda ihanneolosuhteet, miten järjestäisit pääministerin ja hallituksen tieteellisen tuen yleensä ja makrotalouden kysymyksissä erityisesti?

Valtiollisen päätöksenteon ongelmien syitä on Vartiaisen mielestä useita, mutta tärkeimmäksi hän nosti komitealaitoksen rappion.

Professori, FT Laura Kolbe on Vuoden Alumni 2013
Professori Laura Kolbe haluaa yliopistolaiset mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Helsinki ilman yliopistoa olisi tyhjiä, tuulisia katuja ahtaalla niemellä – jotain ihan muuta kuin tuntemamme elävä kaupunki. Yliopiston keskeinen rooli näkyy jo Engelin suunnittelemassa Senaatintorin miljöössä, jossa Yliopiston sai tasavertaisen paikan Tuomiokirkon ja Senaatintalon rinnalla.

Pääjohtaja, FT Petteri Taalas on Vuoden Alumni 2012

Pääjohtaja Petteri Taalas on toiminut useissa kansainvälisissä luottamustehtävissä, muun muassa Maailman ilmatieteen järjestössä hallintoneuvoston jäsenenä, Euroopan unionin komission erilaisissa tiedeprojekteissa sekä eri ilmasto- ja meteorologiyhdistyksissä.

Taalaksella on kiinteä side yliopistoon. Hän on julkaissut 66 tieteellisesti ennakkotarkastettua julkaisua sekä 38 muuta julkaisua liittyen globaalimuutokseen, ilmastoon ja ilmakehän kemiaan sekä Etelä-mantereen tutkimukseen.