Ei heikkohermoisille

Blogi > Ei heikkohermoisille
Julkaistu: 29.4.2021
Kirjoittaja Jyrki Koulumies
On toimittaja ja tietokirjailija. Valtiotieteiden maisteri 1960-luvun lopulta Helsingin Yliopistosta.
Kun isävainajani luki lehtiä ja eteen tuli mainoksia, hänellä oli tapanaan toistaa puoliääneen kyseessä olevan mainoksen teksti ja huokaista: ”Herkkäuskoisia höynäytetään”. Tämä oli keskeinen, kenties ainoa, mieleeni jäänyt isän elämänviisaus muuttaessani kotoa pois. Se on palvellut minua hyvin työssäni toimittajana. Me journalistit kutsumme sitä kriittiseksi asenteeksi.

Viime aikoina se on toistuvasti tullut mieleeni, kun luen minulle lähetettyjä tarjouksia, joita kai nykyään kutsutaan markkinointiviestinnäksi. Niille on yhteistä se, että Aleksanterin yliopiston kansantalouden luennoilla oppimani käsitykset ja määritelmät omistamisesta ovat ilmeisesti täysin uudistuneet. Erityisesti vakuutusyhtiöt sekä netti-, laajakaista- ja muita viestintäpalvelujaan myyvät organisaatiot teeskentelevät lahjoittaneensa minulle jotain omaisuuttaan. Kehotetaan menemään verkossa ” vaikkapa oma Elisa, oma Telia tai vakuusyhtiö Fennian ”omalle” tilille.

Olen toistuvasti tarkastellut viime vuosien veroilmoituksiani enkä ole löytänyt sieltä yhtään kyseessä olevien yhtiöiden osaketta, puhumattakaan osingoista. En siis kuulu omistajiin, ne ovat ihan muita miehiä. Sen sijaan olen löytänyt papereitteni joukosta suuren määrän, jotkut jopa itse maksamiani, näiden yhtiöiden laskuja, mutta ne summat eivät varmasti ole palanneet omalle pankkitililleni. Kyseessä on aivan selvästi jonkinlainen harhautus.

Olen mietiskellyt liikemaailman logiikan muuttumista. Aikanaan pankit tarjosivat pankkipalveluja, nyt ne tarjoavat asiakkaalleen mahdollisuutta palvella pankkia. Sama juttu teleyhtiöiden kanssa. Nyt ne tarjoavat asiakkaalleen yhtenään mahdollisuutta palvella ”palvelun tarjoajaa” suorittamalla ”oma-tilillään” sille kassapalveluiden suorittamista. Ja mitään palkkaa tai alennusta siitä ei tarjota. Markkinointiviestinnän houkutuksissa tätä tarjottua työtä kuvaillaan iloisin sanankääntein elämää helpottavaksi, melkein onnea lisääväksi. Ei ainakaan minun elämäni helpotu, kun taas tulee uusia salasanoja, joiden tallentamiseksi hankkimani vihko on nyt ja vastaisuudessakin aina hukassa.

Olen miettinyt isäni antamaa esimerkkiä ja yrittänyt pohtia, mikä tässä on oikein takana. No, sehän on päivänselvää. Kun asiakas suorittaa palveluntarjoajan konttoriväen aikaisemmin suorittamia töitä, niin palvelun tarjoajalle tarjoutuu tilaisuus vähentää menojaan vähentämällä henkilökuntaansa eli antaa oikein pontevasti kenkää henkilökunnalleen.

Kukapa kunnollinen suomalainen asiakas ei välillä haluaisi leikkiä ihan tosissaan menestyvän yhtiön menestyvää johtajaa, vaikka ilman palkkaa… tai oikeasti maksamalla itse yhtiön omasivulla, omalta tililtään tälle työn- ja palvelun omat laskunsa. Se on sillä tavalla varmasti paljon mukavampaa kuin vanhan paperisen laskun aikana. Ollaan melkein palvelun tarjoajan johtohommissa mukana eikä enää pelkkänä asiakkaana.

Toivottavasti Helsingin yliopiston kansantalouden osastolla tämä uuden ajan taloudellinen käsitteistö on jo uudistettu nykytodellisuutta vastaavaksi. Ei tarvitse enää vain asiakkaana vastaanottaa maksamiaan palveluja vaan saa myös vastaanottaa niitä etänä. Siinä on mukana oikeaa koronahenkeä. Ei anneta periksi. Pian voidaan päästä suorittamaan palvelun tarjoajan kirjanpitoakin, jos onni oikein potkaisee. Mutta eipä ryhdytä haaveilemaan liian suurista onnenpotkuista.

Alumniyhdistyksen AlumniAjatus-blogi ottaa kantaa sivistyksen ja monimuotoisen yhteiskunnan puolesta. Kirjoittajat haluavat herättää keskustelua itselleen merkityksellisistä ja ajankohtaisista aiheista sekä tiedosta, tieteestä ja työelämästä. Kirjoitukset eivät edusta Alumniyhdistyksen virallisia kantoja, vaan blogi tarjoaa vieraileville kirjoittajille alustan esittää suorasanaisiakin kannanottoja ja lennokkaita ajatuksia.