Viimeisten vuosikymmenien aikana elintarvikeketjut ovat tulleet entistä pidemmiksi ja maailmanlaajuisiksi. Ruoka ja raaka-aineet kulkevat tehokkaiden kuljetusjärjestelmien avulla ympäri maailmaa, ja raaka-aineen alkuperä jää monesti hämäräksi. Elintarvikepetoksia ja väärennöksiä on hankalampi hallita, kun tuotantoketjut ovat pitkiä ja monisyisiä. Suomalainen elintarvikeketju on verrattain lyhyt ja helppo hallita. Suomessa jäljitettävyys ja vastuullisuus on maailman kärkiluokkaa.
Nykyinen elintarviketuotanto riippuu vahvasti maan, veden ja energian käytöstä. Viljelymaiden osuus kasvaa, metsien osuus pienenee ja puhtaasta vedestä on usein puutetta. Tuotantoeläinten määrä ja tilakoot kasvavat entisestään. Samanaikaisesti luonnonvaraisten eläinten elintila kapenee ja kontaktit ihmisiin ja kotieläimiin yleistyvät, mikä kasvattaa tautipainetta. Eläinten heikko terveys ja hyvinvointi lisäävät mikrobilääkkeiden käyttöä. Turvallisia ja puhtaita elintarvikkeita pystyvät tuottamaan ne maat, joilla on puhdasta vettä, riittävästi viljelymaata sekä terveet ja hyvinvoivat tuotantoeläimet. Näissä maissa lannoitteiden, tuhoeläinmyrkkyjen ja mikrobilääkkeiden käyttö on vähäisempää. Suomessa on vielä runsaasti viljelymaata, puhdasta vettä ja luonnonvaraisilla eläimillä elintilaa, toisin kuin monessa muussa maassa. Suomessa tuotantoeläimet ovat terveitä ja mikrobilääkkeitä käytetään vähän. Meillä elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua valvotaan kattavasti.
Elintarviketuotannon on tulevaisuudessa oltava yhä kestävämpää, ja samanaikaisesti ruokaa on oltava riittävästi. Elintarviketuotannossa syntyviä sivutuotteita hyödynnetään yhä tehokkaammin ja ruokahävikin ja jätteen määrää vähennetään merkittävästi. Ruuan proteiinilähteet monipuolistuvat, kalan ja kasvipohjaisen proteiinin käytön ennustetaan lisääntyvän. Punaisen lihan ja maitotuotteiden kulutus laskee maissa, joissa niitä on tarjolla tarpeeksi, mutta suuressa osassa maapalloa kulutus edelleen kasvaa. Uusia ruuan lähteitä ja tuotantotapoja kehitetään jatkuvasti. Soluviljely ja uudet kasvihuoneteknologiat saattavat olla keinoja kohti kestävämpää elintarviketuotantoa. Luonnonvaroja, kuten maata ja vettä, tarvitaan esim. solumaataloudessa vähemmän. Elintarvikekasvien vertikaalisessa viljelyssä useissa kerroksissa sisätiloissa vesi ja ravinteet kiertävät suljetussa systeemissä, jossa kaikki pystytään ottamaan talteen.
Elintarviketuotannon haasteena on yhä kasvava energian tarve. Energian tuotanto ja hinta tulee voimakkaasti vaikuttamaan elintarviketuotantoon. Hintojen nousu on väistämätöntä. Paikalliset energiantuotantoratkaisut ja elintarviketuotannon sivuvirtojen maksimaalinen hyväksikäyttö sekä tehokas kiertotalous lisääntyvät. Paikallisuuden ja pienimuotoisuuden, johon yhdistyy kestävyys ja eettisyys, ennustetaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Lähiruoka mielletään monessa maassa luotettavaksi ja läpinäkyväksi. Tulevaisuudessa tarvitaan sekä pieniä paikallisia että suuria monikansallisia elintarvikeyrityksiä. Suomen elintarviketuotannon valttikortteja ovat mm. merkittävät vesi- ja luonnonvarat, turvallinen ja läpinäkyvä alkutuotanto sekä korkeatasoinen osaaminen.
Tulevaisuudessa kuluttajat vaativat todennäköisesti yhä useammin eettisesti ja kestävästi tuotettuja elintarvikkeita. Kuluttajien valintojen ennustetaan ohjaavan yhä vahvemmin tuotantotapoja, ja tuotanto erilaistuu vastaamaan erilaisia kuluttajien tarpeita. Nähtäväksi jää, mitä soluviljeltyjä elintarvikkeita löytyy markkinoilta lähitulevaisuudessa ja kuinka laajaksi kaupunkiviljely kehittyy.