Alumniyhdistyksen toiminnanjohtajan työssä aloittaminen on tuntunut minusta kuin kotiinpaluulta, sillä ehdin aikoinaan olla yhteensä viitisentoista vuotta Helsingin yliopiston yhteisön aktiivinen jäsen. Opiskeluaikanani toimin muun muassa ylioppilaskunnan ja kahdenkin eri ainejärjestön hallituksissa, Eteläsuomalaisen osakunnan kuraattorina, filosofisen tiedekunnan promootion gratistina sekä opiskelijaedustajana yliopistokollegiossa. Työskentelin myös lukuisissa lyhyissä pesteissä niin yliopiston keskushallinnossa, humanistisessa tiedekunnassa kuin ylioppilaskunnassakin.
Alumniyhdistyksen toimintaan tutustuin reilut kymmenen vuotta sitten, kun työskentelin HYYn kulttuurisihteerinä. HYY ja Alumniyhdistys tekivät vielä silloin tiivistä yhteistyötä alumnijuhlan järjestelyissä, ja työhöni kuului muutenkin pohtia mahdollisia yhteistyökuvioita Alumniyhdistyksen kanssa. Yhdistyksen toiminta ja jäsenmäärä olivat juuri lähteneet kovaan kasvuun, ja kaikesta välittynyt draivi ja kunnianhimo tekivät minuun suuren vaikutuksen. HYYn jälkeen siirryin pääsihteeriksi Taideyliopiston ylioppilaskuntaan, jossa akateemisen järjestön täysipäiväinen pyörittäminen tuli hyvinkin tutuksi, ja josta oli tänä keväänä hyvä palata takaisin Alma Materin hoiviin.
Entäpä sitten Alumniyhdistys – minkälaisena näen sen tulevaisuuden? Jo yhdistyksen rivijäsenenä ehdin vuosien varrella todeta, että toimintamme on rakennettu vahvalle pohjalle ja yhdistyksellä on potentiaalia vaikka mihin. Minulle Alumniyhdistyksen vahvuuksiin ovat aina kuuluneet muun muassa poikkitieteelliset ja -sukupolviset kohtaamiset laadukkaan ja monipuolisen ohjelman äärellä, toimistosta huokuva aito arvostus jäseniämme kohtaan ja paneutuminen heidän palvelemiseensa sekä mahdollisuus kuulua akateemiseen vertaisten yhteisöön vielä valmistumisen jälkeenkin. Näistä viimeiseen liittyy myös yksi yhdistystoiminnan kulmakivistä – mahdollisuus osallistua itse ja vaikuttaa siihen, millaiseksi toimintamme muotoutuu – ja sitä haluan olla myös osaltani vahvistamassa Alumniyhdistyksen toiminnassa.
Mitä tulee kohtaamisiin ohjelman äärellä, ei viimeisin reilu vuosi ole ollut yhdistykselle helpoin mahdollinen. Vaikka olemme kyenneet muuntamaan monia tuttuja toiminnan muotoja etätapahtumiksi, jotka ovat hetkittäin keränneet jopa aiempaa suurempia osallistujamääriä, on selvää että pelkkien etäyhteyksien varassa jotain jää puuttumaan. Nyt tunnelin päässä kuitenkin näkyy valoa: paraneva tartuntatilanne ja rokotusten eteneminen enteilevät kasvokkaisten kohtaamisten uutta tulemista ja hiljalleen paluuta jonkinlaiseen normaaliin. Niinpä meillä onkin jo kovaa vauhtia suunnitteilla syksyksi upea, yhteensä yli 30 tapahtumaa sisältävä ohjelma. Toivottavasti suotuisa kehitys jatkuu ja pääsemme toteuttamaan sen yhdessä teidän kanssanne ja tapaamaan pian myös kasvokkain!
Vaikka hartaasti odotettu paluu normaaliin kutkutteleekin jo, on aina myös hyvä pysähtyä miettimään, mitä uutta voimme menneestä vuodesta oppia. Suoratoistona hyvin kuulijoita keränneet tiedeluennot ja Kirjallisuuspiirit ovat osoittaneet, että vastaisuudessa meidän kannattaa tarjota mahdollisuus seurata niitä oman valinnan mukaan sekä paikan päällä että omalta kotisohvalta. Olosuhteiden pakosta kasvanut lähimatkailun suosio taas on laittanut miettimään, mitä kaikkea kiinnostavaa voisi perinteisten alumnimatkojen lisäksi löytyä myös kotikampuksiltamme tai junamatkan päästä. Entä millaisia uusia yhteistyömuotoja tämä uusi maailmanjärjestys voisi tarkoittaa yliopiston kanssa?
Emme ole vastaisuudessakaan hylkäämässä perinteisiä ja suosittuja toiminnan muotojamme, mutta on hyvä muistaa, että yhdistyksen toiminta on koko sen historian ajan kehittynyt ja monipuolistunut huimasti. Pandemian toivottavasti pian helpottaessa onkin hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitkä voisivat olla seuraavat kokonaan uudet aluevaltaukset, tapahtumakonseptit ja jäsenedut. Jäsenistömme on moninainen, ja toiminnanjohtajana pidän tärkeänä että tarjonnastamme löytyy jokaiselle jotain elämäntilanteesta, tulotasosta tai ikäryhmästä riippumatta. Minulle ja toimistollemme saakin aina mieluusti lähettää palautetta toiveita, parannusehdotuksia ja uusia ideoita – mitä juuri sinä haluaisit nähdä tai kokea Alumniyhdistyksen kanssa tulevaisuudessa?
Etätyöarjen keskellä olemme joinain päivinä viikossa uskaltautuneet myös yhdistyksen toimistolle, ja on ollut todella innostavaa päästä suunnittelemaan tulevaa yhdessä kollegoiden kanssa. Alumniyhdistyksen toimisto Porthaniassa muuten sijaitsee lähes täsmälleen kerrosta alempana kuin ne silloisen romaanisten kielten laitoksen toimisto- ja luokkahuoneet, joissa aikoinaan ilmoittauduin ensimmäisille kursseilleni ja aloitin ranskalaisen filologian opinnot. Sen myötä ensimmäiset viikkoni Alumniyhdistyksessä ovatkin olleet harvinainen sekoitus henkilökohtaista nostalgiaa ja jo nyt rakkaalta tuntuvan yhteisön tulevaisuuden suunnittelua.
Odotan jo innolla syksyä, jolloin toivottavasti pääsemme tapaamaan Alumniyhdistyksen toiminnassa myös kasvokkain. Pysy kuulolla, tule mukaan perinteisiin tapahtumiimme ja samalla tekemään uutta ja entistäkin parempaa alumnitoimintaa, kun maailma pian jälleen avautuu!
Alumniyhdistyksen AlumniAjatus-blogi ottaa kantaa sivistyksen ja monimuotoisen yhteiskunnan puolesta. Kirjoittajat haluavat herättää keskustelua itselleen merkityksellisistä ja ajankohtaisista aiheista sekä tiedosta, tieteestä ja työelämästä. Kirjoitukset eivät edusta Alumniyhdistyksen virallisia kantoja, vaan blogi tarjoaa vieraileville kirjoittajille alustan esittää suorasanaisiakin kannanottoja ja lennokkaita ajatuksia.