Zoonooseja aiheuttavat bakteerit, virukset ja alkueläimet. Tartunnat tapahtuvat joko eläimestä suoraan tai elintarvikkeiden välityksellä.
Lypsylehmissä esiintyvä nautatuberkuloosi on ollut kauan tunnettu, nyt jo meillä historiaan jäänyt zoonoosi. Maidon pastörointi otettiin Suomessa käyttöön 1950-luvulla mm. juuri tuberkuloosin torjunnan vuoksi. Yksi vaarallisista zoonooseista on rabiesviruksen aiheuttama tauti. Rabiesvirusta esiintyy mm. ketuissa useissa Euroopan maissa. Suomessa ei esiinny rabiesta luonnonvaraisissa eläimissä, lukuun ottamatta lepakkoa. Viimeksi rabiestartuntoja löydettiin meillä ketuista 1980-luvulla. Toinen esimerkki vakavasta viruksen aiheuttamasta ns. vektorivälitteisestä zoonoosista on punkkien levittämä puutiaisaivokuume.
Salmonella-bakteerien aiheuttamat tartunnat ovat myös zoonooseja. Useimmiten ihmiset saavat salmonellatartunnan elintarvikkeiden välityksellä. Salmonella-bakteereille on tyypillistä, että ne eivät aiheuta eläimille taudin oireita. Siksi salmonellan torjunta elintarvikkeissa perustuu koko elintarvikeketjun valvontaan. Salmonellaa tutkitaan systemaattisesti eläinten rehuista, eläimistä, elintarvikkeista ja tuotantolaitoksista.
Broilerien tuotannolla on meillä kiinnostava historia. Niiden kasvatus aloitettiin Suomessa 1960-luvulla, jolloin salmonellaa esiintyi paljon raaoissa broilereissa. Tartunnan lähde oli ulkomailta tuotu soijarehu. Salmonellan onnistuneessa torjunnassa merkittävä osa oli yhdellä suomalaisen eläinlääketieteen tunnetuimmalla tieteellisellä saavutuksella (Esko Nurmi, 1974). Kuoriutuvien broilerin munien päälle ruiskutetaan kanan umpisuolen (umpisuoli on lintujen isoin suoliston osa) sisältöä, jolloin poikasen suoliston ensimmäiset bakteerit ovat ns. hyviä bakteereita ja ne estävät rehussa olevan salmonellan kiinnittymisen broilerin suolistoon. Kyseisen tutkimuksen idea on samankaltainen, jota käytetään ihmisille melko uutena hoitomuotona ns. ulosteensiirtona Clostridium difficile –bakteerin aiheuttaman vakavan suolistotulehduksen hoidossa.
Eläinlääketieteessä zoonoositutkimuksella on aina ollut keskeinen asema. Erityisesti tuotantoeläinten tautien torjunnassa epidemiologinen ajattelu on tärkeää, ja siitä seuraavat toimet ovat myös tuttuja aiheita covid19 -pandemian hoidossa kuten eristäminen, rokottaminen ja karanteenimääräykset. Eläintautilainsäädännössä ei ole omaehtoisia tai vapaaehtoisia karanteeneja. Karanteeni on karanteeni. Ihmisten kohdalla karanteenit ovat välillä näyttäneet kirppujen paimentamiselta.
Eläinlääketieteen ja lääketieteen tutkijoiden välisellä erityisesti zoonooseihin kohdistuvalla yhteistyöllä on pitkät perinteet ja se perustui aiemmin varsin epämuodollisiin, mutta tiiviisiin yhteyksiin. Myöhemmin zoonoosiyhteistyötä on organisoitu monin tavoin. Vuonna 2007 perustettiin Zoonoosikeskus yhteistyöelimeksi nykyisten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Ruokaviraston välille. Keskus raportoi zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintymistä ihmisissä, eläimissä, elintarvikkeissa ja rehuissa. Zoonoosikeskus koordinoi myös Euroopan elintarvikeviraston (EFSA) vuosittain julkaisemat tiedot Suomesta mikrobilääkeresistenssistä ja ruokamyrkytysepidemioista.
Zoonoosit ovat osa laajaa kokonaisuutta, joka on saanut nimekseen One Health (Yhteinen terveys). One Health –käsitettä käytetään yhä laajemmin yliopistoissa ja globaaleissa järjestöissä. Helsingin yliopistoon on perustettu muutama vuosi sitten Helsinki One Health (HOH) -tutkimusverkosto selvittämään eläin- ja ihmispopulaatioiden terveyden vuorovaikutuksia muuttuvassa ympäristössä. HOH-verkoston professori Olli Vapalahti on esiintynyt ansiokkaasti covid19-pandemian asiantuntijana. Verkostoon kuuluu Helsingin yliopistosta lääketieteellisten tiedekuntien lisäksi farmasian, maatalous-metsätieteellinen sekä valtiotieteellinen tiedekunta.
One Health-liike siteeraa usein 1800-luvulla vaikuttanutta saksalaista professoria Rudolf Virchowia: ”between animal and human medicine there are no dividing lines – nor should there be”. Helsingin yliopistolla on hyvät edellytykset kaataa näitä keinotekoisia raja-aitoja ja luoda uudenlaista ja entistä tiiviimpää opetusta ja tutkimusta laajalla One Health -alueella. Siitä hyötyvät tulevaisuuden lääkärit ja eläinlääkärit.