Monia opiskelijoita pelottaa siirtyä pois yli opistolta: mitä jos työmaailmasta ei löydykään omaa intohimon kohdetta tai edessä odottaa ura kaupan kassana monen vuoden kouluttautumisen jälkeen? Tällaisia huolia kuudennen vuoden historian opiskelija, Alumniyhdistyksen Alumni Ambassador hankevastaava Sonja Sipponen kuulee jutellessaan opiskelijoiden kanssa opiskelijajärjestöjen työelämä tapahtumissa sekä erilaisilla messuilla.
– Työelämän pelko on krooninen ongelma keskustakampuksen humanistisissa tieteissä, mutta huomasin samaa huolta myös esimerkiksi Viikissä. Opiskelija on helposti hukassa, jos hän ei ole kohdentanut opintojaan tiettyyn päämäärään eikä osaa sanoittaa yrityksille, miksi monialaisuus on hyvä asia. Ylipäätään ongelma on Sipposen mukaan se, että opiskelijat heräävät miettimään urakysymyksiä vasta opintojen loppuvaiheilla. Sen sijaan, että he etu käteen kysyisivät alumneilta, mitä kursseja arvostettaisiin työelämässä, he miettivät jälkikäteen miltä käydyt kurssit näyttävät CV:ssä ja mistä saisi puuttuvan osaamisen.
ALUMNIYHDISTYKSEN opiskelijoiden työelämätaitoja tukeva toiminta kuten mentorointi, LinkedInkoulutus ja erityisesti sen Alumni Ambassador palvelu tarjoaa alumnille suoran ja helpon tavan auttaa opiskelijaa. Alumniyhdistys kanavoi kuitenkin osan opiskelijoiden auttamisesta opiskelijajärjestöjen kautta.
– Yhteistyössä on voimaa ja ainejärjestöissä on fiksua porukkaa, toteaa Sipponen.
– Opiskelijajärjestöt tietävät parhaiten, millaisia tapahtumia omille opiskelijoille kannattaa järjestää ja milloin. Jos me Alumniyhdistyksessä yrittäisimme järjestää työelämäpaneeleja, kävisi helposti niin, että puhujat olisi väärin valittu, ajankohta väärä, eikä paikalle välttämättä juuri tulisi opiskelijoita. Niinpä opiskelijajärjestöt pikemminkin tilaavat Alumniyhdistyksen kautta alumneja tilaisuuksiinsa puhumaan työelämään liittyvistä teemoista. Tämä käytäntö on osoittautunut todella tehokkaaksi, Sipponen sanoo. Joillekin järjestöille toimivat parhaiten rennot keskustelutilaisuudet, jotkut haluavat muodollisempia tilaisuuksia kuten paneelikeskusteluja ja jotkut lähtevät opiskelijaryhmänsä kanssa mieluiten ekskursioille alumnien työpaikoille. Työelämätilaisuuksissa nuoret kysyvät useimmiten sitä, mikä alumnien omissa opiskeluissa on auttanut heitä pääsemään nykyiseen asemaansa.
– Alumnit harvemmin vastaavat, että mikään tietty kurssi olisi ollut ratkaiseva. Pikemminkin tärkeitä ovat olleet yliopistolla luodut verkostot sekä opettelu kriittiseen tarkastelutapaan ja isojen tietomassojen nopeaan hallintaan. Tämä on monelle opiskelijalle huojentava tieto, Sipponen kertoo. Keskeinen ristiriita opiskelijoiden auttamisessa on se, että alumni pystyy helposti samaistumaan opiskelijaan, koska hän on itse ollut sellainen. Mutta opiskelijalle pärjäävä, vanhempi työelämätyyppi on kuviteltavissa olevan aikahorisontin toispuolinen, ei-samaistuttava kummajainen. Sipposen mukaan henkinen ero kuitenkin yleensä kapenee, kun alumni kohtaa opiskelijan ja juttelee rennosti.
– Opiskelija tajuaa, että ennenkin oli samantyyppisiä bileitä tai että opinnoissa oli pakollisena sama vaikea ja ärsyttävä kurssi. Alumniyhdistys tarjoaa opiskelijajärjestöjen työ elämä ja alumnivastaaville tukea tapahtumien järjestämiseen. Yhdistys on tottunut tapahtumajärjestäjä, kun taas opiskelijajärjestötoimijat ovat aluksi usein vailla kunnollisia verkostoja. Alumniyhdistys myös järjestää syksyisin ja keväisin iltoja, joissa eri opiskelijajärjestöjen uudet ja vanhat työelämä ja alumnivastaavat voivat tavata toisiaan ja vaihtaa kokemuksia. – Näin tieto välittyy eteenpäin ja uusien vastaavien ei aina tarvitse aloittaa kaikkea nollasta.