Opin sanan alumni vasta viimeisellä ulkoministeriön työkomennuksellani New Yorkissa. Yhdysvaltalaisessa kulttuurissa omaa yliopistoa muistellaan voimakkaasti, siihen pidetään yhteyttä ja sitä myös tuetaan. Kun palasin Suomeen ja jäin eläkkeelle, menin opiskelemaan historiaa Avoimen yliopiston kursseille. Niissä kuvioissa kuulin Alumniyhdistyksestä ja liityin jäseneksi. Alumnijäsenyydessä arvostan erityisesti kiintoisia luentoja ja matkoja. Olen saanut uusia ystäviä ja löytänyt vanhoja. Vuosijuhla on aina yhtä riemukas. Olen vapaaehtoisena jakanut mehua ja kuntosalilippuja yliopiston avajaispäivinä. Vapaaehtoistyö kiinnostaa jatkossakin. Koen, että Helsingin yliopisto on edelleen minun yliopistoni ja että voin kävellä Porthanian pyöröovista sisään aina kun haluan.
Ritva Jolkkonen
valtiotieteellinen tiedekunta